Kurkistus Orkneyn arkeologiaan ja taiteeseen
King Street Halls, Kirkwall
Orkneylla tuntuu olevan festivaaleja ihan joka lähtöön. Arkeologiaa, taidetta, musiikkia, kirjallisuutta – ja varmasti paljon muutakin, mistä emme vielä tiedä. Täällä tuntuu muutenkin olevan tapana järjestää tapahtumia pienellä kynnyksellä, mikä on mahtavaa. Samalla kun tapahtumia ei ole kuitenkaan liian montaa päällekkäin, niihin tulee helpommin myös menneeksi. Helsingissä tuntuu tapahtuvan jotain koko ajan ja lopulta päädyn laiskasti vain jäämään kotiin kun lähtemiseen tuntuu olevan niin iso kynnys.
Kävimme Kirkwallin King Street Hallissa Orkney Festival of Archaeology -tapahtumassa tutustumassa UHI:n arkeologiseen tutkimukseen. Esillä oli kaikkea kivitutkimuksesta asioiden siivilöintiin, luihin, sarviin ja keramiikkaan. Oli kiinnostavaa nähdä, kuinka paljon erilaisia menetelmiä arkeologiseen tutkimukseen liittyy ja miten konkreettisesti materiaaleja tutkitaan. Erityisen jännittävä oli keskustelu tohtoriopiskelijan kanssa, joka tutkii sitä, millaisia jälkiä kiviin jää kun niitä työstää erilaisilla menetelmillä. Kyseessä oli siis kokeellisen arkeologian menetelmä, jossa hän käyttää esimerkiksi yhtä kiveä alasimena ja toista vasarana, ja tekee sitten piikivestä näiden avulla jonkin esineen. Lopuksi hän vertaa "alasimeen" ja "vasaraan" jääneitä jälkiä aitoihin arkeologisiin löytöihin. Hän myös mallintaa syntyneet jäljet 3D-mallinnuksella, joka antaa paljon silmää tarkemman lopputuloksen siitä, ovatko jäljet tosiaan yhtenevät. Kollegallani oli puolestaan esittelyssä kivilöytöjä, joissa oli äärimmäisen hienoja kaiverrettuja viivoja. Koska hiekkakivi on pehmeää, siihen oli helppoa kaivertaa ja piirtää kuvioita. Osa kuvioista muistutti huomattavasti meidän Koneen projektissa tutkimamme peuransarven kolmiomaisia kuviointeja. Myös salmiakkikuvio näytti olleen suosittu koristemuoto sekä Suomessa että täällä.
Toinen mielenkiintoinen keskustelu oli Markin kanssa, joka tutkii myös kiviä. Täällä paljon on säilynyt juuri kivien käytön takia. Täältä löytyvät kivilajit ovat myös selvästi helpommin työstettäviä kuin vanha kunnon suomalainen graniitti. Ihmettelin äärettömän silkinsileiksi hiottuja kivikirveiden päitä, joissa toistui kauniita kaarevia muotoja. Todella tarkasti symmetrisiksi tehdyt esineet kertoivat loistavasta tekniikasta hionnassa ja tiukasta symmetrianäkemyksestä. Hienostuneesti kaareviksi hiotut kirveiden päät olivat paljon enemmän kuin yksinkertaisia aseita tai käyttöesineitä.
Eräänä iltana siirryimme sitten muinaisuudesta nykytaiteeseen, ja kävimme katsomassa erään Art & Archeology -koulutusohjelman opiskelijan Jemima Hallin lopputyönäyttelyä. Hän oli tutkinut juuri Isbisterin hautaa, jossa itsekin olin käynyt heti ensimmäisenä saarelle tultuani, ja käytti teoksissaan mm. merilevää ja kalannahkaa, joille heijasti videoteoksia. Hän oli punonut merilevästä köysiä, joilla pystyi riiputtamaan katosta painaviakin asioita. Oli helppoa kuvitella, että samanlaisia merileväköysiä oli käytetty vaikkapa kehdon ripustamiseen kivikautisen huoneen kattoon. Tuntuu, että moni taiteilija täällä työskentelee merilevällä ja rannan löydöillä. Meri on niin olennainen osa kaikkea, että se vie ison siivun myös taiteen aiheista ja materiaaleista. Se ei ole lainkaan huono juttu, päinvastoin. On mielenkiintoista, kuinka monipuolisen inspiraation ja materiaalivalikoiman meri meille tarjoaa.
