Meri ja ranta

Warbeth Beach ja takana Hoy.

Orkneylla meri on mahdotonta jättää huomiotta. Se on joka puolella, saarella kun ollaan. Mutta kuten kaikilla saarilla, Orkneyllakin sillä on aivan oma luonteensa ja olemuksensa. Stromnessissa sen näkee kun kurkkaa talojen välitse, ja lapsen koulun ikkunat avautuvat suoraan lahdelle – ehdottomasti hienoin näköala, jota olen mistään alakoulusta nähnyt.

Miedän lähirantamme on nimeltään Warbeth Beach. Siitä on tullut nopeasti paikka, jonne mennään ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Joskus käydään kävelemässä, joskus vain katsomassa merta, välillä ollaan käyty uimassa ja leikkimässä aalloissa, nyt kun meillä on lapsen kanssa märkkärit.

Ranta näyttää joka päivä erilaiselta. Välillä meri on ollut harmaa ja lähes tyyni ja Hoyn korkea siluetti näkyy vain vaivoin veden takana. Sitten tuuli yltyy ja yhtäkkiä sama paikka on täynnä vaahtoa, lentävää hiekkaa ja rannalle isoiksi vuoriksi kasaantunutta merilevää. Myrskyn jälkeen rantaan ilmestyy kaikenlaista tavaraa saappaista silmälaseihin. Hoy puolestaan (alkujaan todennäköisesti Höj, sillä kyseessä on korkea saari) muuttuu päivästä toiseen. Välillä se on pilvien peitossa, välillä näkyy kirkkaana ja värikkäänä.

Warbethin lähellä on vanha hautausmaa, aivan meren äärellä. Siellä olevilla vainajilla on maiseman puolesta hienot oltavat. Hautakivien takaa avautuu aava meri ja kauempana Hoy. Tuuli käy navakkana ja paikka on myrskyjen armoilla. Osa kivistä on kaatunut ja halkeillut ja kävijöitä varoitetaan kulkemaan omalla vastuulla. Yksi haudoista kuuluu George Mackay Brownille (1921-1996), Orkneyn kenties tunnetuimmalle kirjailijalle ja runoilijalle. Meri oli erottamaton osa hänen tuotantoaan. Hän syntyi ja kuoli Stromnessissa, ja muutamia opiskeluvuosia lukuun ottamatta asui täällä koko ikänsä. Hän aloitti toimittajana Orkney Heraldissa ja kirjoitti viikoittaista kolumnia The Orcadian-lehteen aina kuolemaansa saakka. Ensimmäinen runokokoelma The Storm ilmestyi vuonna 1954. Koko hänen tuotantoaan läpäisee meren henki, pohjoismaiset saagat ja orkneylainen kansanperinne, ja hän käytti kuulemma Stromnessista usein sen viikinkiaikaista nimeä Hamnavoe.

Aarteenetsintää rannoilla ei voita mikään.

Toinen hieno ranta, jolla olemme käyneet, on Birsay, tämän pääsaaren pohjoispuolella. Tarkkailimme siellä eräänä päivänä hylkeitä, jotka kelluivat rauhassa nenät vasten taivasta aalloissa, ja etasiskelimme simpukoita. Lähistöllä on myös hauska kahvila, josta kannattaa varata pöytä etukäteen, sillä kello viiden tee on siellä niin suosittu.